Ylämäkeen vai eteenalas?

Oltiin taas torstaisa eiliseen asti valmentautumassa Marikan luona Virossa. Ratsuna kaikkina kolmena päivänä oli tietysti Willian Antique, parhain ja hienoin ruuna siis :) Tällä valmennusreissulla sisäistin oikeasti miten siellä hevosen selässä istutaan ja ratsastetaan hevonen hyvään ryhtiin ja kulkemaan upp hill, eli ylämäkeen. Pakko sanoa, että hieno tunnehan se on, kun iso ja vahva hevonen kulkee ihan oikeinpäin, on kevyt joka avulle ja haluaa liikkua eteenpäin.. Kouluratsastus on hieno laji! :)

Kesää 2010, William Antique.

No mutta, itse asiaan sitten, kuten otsikossakin lukee Ylämäkeen vai eteenalas?

Omasta mielestäni on erittäin tärkeää, että hevonen on kuuliainen edestä, myötää niskasta ja kulkee pyöreällä kaulalla. Tähän heti pointtina se, että hevosen täytyy nostaa vatsalihaksilla selkä ylös, kääntää lantiota, jotta takajalat pääsevät rungon alle. Pelkällä kaulan pyöreydellä ei ole mitään virkaa, jos hevonen on ihan ponneton ja tyhjä muualta kropastaan. Itselleni on tärkeää, että ratsastamani hevoset kulkevat oikeinpäin ja kantavat itseään. Haluan treenata omia hevosiani niin kuin ne olisivat koulukilpahevosia. Vaikka en niillä vielä ole siinä lajissa startannut, haluan, että ne kulkevat samallalailla, kuin kouluradalla vaaditaan. Eihän radallakaan hevoset röhnötä pitkinä ja ponnettomina, vaan tavoitteena olisi saada hevonen kulkemaan ryhdissä, ylämäkeen ja kantamaan itseään.

Olen opettanut molemmat hevoseni siihen, että ratsastuksen alussa hevonen verrytellään pidemmässä ja syvemmässä eteenalasmuodossa. Kunnon alkuverryttelyn jälkeen hevonen kootaan ryhtiin (ylämäkeen) ja aletaan tekemään töitä kootummin. Itse en ratsasta hevosta koottujen pätkien välissä eteenalas ravissa tai laukassa, vaan annan hevosen kävellä pitkin ohjin ja venyttää itseään. Käyntien jälkeen kokoan taas hevosen työstekoon. Loppuraveissa toistetaan taas sama kuin alussa, eli pidemmässä ja matalammassa muodossa ravataan ja vielä taivutellaan hevosta. Tähän oikeastaan perustuu minun tapani ratsastaa hevosia. Tasapainoisessa suhteessa kokoamista ja venyttämistä. Olen oppinut kantapään kautta, ettei hevosta saa koota liikaa kokoajan! Pitää myös huomioida hevosen koulutustaso ja muutenkin hevonen pitää ottaa yksilönä huomioon. Kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea saman kaavan mukaan!

Ryhdissä. Onneksi on istuntani on kehittynyt tuosta!

Todella tärkeää on muistaa, ettei eteenalas tarkoita sitä, että hevonen on turpa ryntäissä ja kaula rytyssä. Hevosen tulisi edelleen kantaa kroppaansa sen lihaksilla, mutta venyttää kaulaa kohti maata. Tämä mahdollistaa selän pyöreyden. Varsinkin nuoren kanssa tämä on tärkeää. Koulutettu ja osaava hevonen osaa kantaa itsensä ryhdissä ja selkä ylhäällä, mutta muori vasta hakee kantamistaitoaan ja eteenalas auttaa selän löytymisessä. Tämän postauksena ideana oli siis se, että mielestäni jokainen hevonen tulisi opettaa kulkemaan ryhdissä, mutta myös venyttämään eteenalas. Ettei hevonen kulkisi aina samassa muodossa, vaan hevosen etuosaakin pystyisi kontrolloimaan.

Miten sen sitten teen?

Hevosen ryhtiin ratsastamisessa on todella tärkeä oma istunta. Ratsastaja ei saa röhnöttää hevosen etuosan päällä. Hevosta ratsastetaan aktiivisesti jalalla ja pidetään etuosaan kontrolli. Hevosta ei saa vetää kokoajan, vaan käsi ottaa ja antaa, säilyttäen kuitenkin kokoajan kontaktin. Kannattaa käyttää ympyrätyöskentelyä hyödyksi ja taivutella hevosta. Hevonen ikäänkuin nostetaan ylös. Ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyöllä! Muista ratsastaa hevosta joka askeleella!

Kun haluan venyttää hevosta eteenalas, lasken hieman käsiäni alaspäin ja levennän ohjasotetta. Toisinsanoen, ohjaan hevosta alaspäin. Ohjaa EI heitä löysäksi vaan sitä mukaan kun hevonen venyttää alaspäin pyöreällä kaulalla, niin ohjastuntuma tulee perässä. Kokoajan pitää säilyttää tahti, tempo ja kontakti! Muistakaa, että hevosen pitää kantaa itsensä vaikka mennäänkin syvemmässä ja matalammassa muodossa. Tässäkin kannattaa käyttää hyödyksi taivuttelua, EI sahaamista tai vemppaasti vaan hevosta taivutetaan rehellisesti.

Laukanvaihtoreeniä.

Ollaan nyt Sallin kanssa kaksi päivää treenattu laukanvaihtoja. Tarkennuksena siis, että hevonenhan vaihtaa todella hyvin, tekee siistejä ja tahdikkaita vaihtoja, eli meidän harjoittelussa kuski treenaa eleetöntä ja tasaista ratsastusta vaihtojen aikana :D Tämä on yksi syy, miksi Salli on niin mahtava opetusmestari. Sen kanssa on helppo harjoitella juuri vaihtoja yms. kun tamma osaa ne niin hyvin.

Aloitettiin treenit siis ihan normaaleilla alkuverkoilla. Ympyrällä hyvän käynnin ja ravin hakemista, oman moottorin aktivoimista ja tasaista kuolaintuntumaa. Tehtiin paljon siirtymisiä, jotta sain hevoseen vähän eloa ja liikettä. Laukassa tehtiin ensin hetki töitä, jotta sain tamman taipumaan ja kuuntelemaan. Laukka on ollut Sallille aina vaikeaa johtuen varmaan selkäongelmahistoriasta, hevonen jäi hyvin usein laukkaamaan ihan paikalleen ja siitä sitten vaihtoi ristille tai pukitteli. Tämän kanssa ollaan harjoiteltu niin, että laukka lähtisi eteenpäin heti nostosta ja vasta sen jälkeen kootaan kun on jotain satulan alla mitä koota.

Laukanvaihdot tehtiin ensin perinteisellä kasikolla. Ensin nostin vasemman laukan, laukkasin R-S linjan ilman vaihtoa ja sen jälkeen R-S linjan I-pisteessä vaihdettiin laukka oikealle. Vaihdossa on älyttömän tärkeää, että tahdittaa hevosen laukan askeleet. Eli lasketaan mielessä 1-2-3-vaihto, eli silloin kun hevosella jalat pois maasta. Sallin kanssa riittää pieni asetus uuteen suuntaan ja uuden laukan ulkopohje pyytää hevosta vaihtamaan. Tarkkana täytyy olla siitä, että hevosella on tarpeeksi laukkaa vaihtoon. Vaikkakin tullaan kootussa laukassa tehtävään niin laukan täytyy olla aktiivinen ja voimakas. Tämä tehtävä toistettiin muutaman kerran.

Tehtiin sitten lopuksi ihan kokeilumielessä pieniä sarjavaihtoja. Tultiin kokorataleikkalle (H-I-B) vasemmassa laukassa, vaihdettiin oikeaan, vasempaan ja vielä takaisin oikeaan. Sitten tulikin jo aita vastaan :D Sarjat nyt ei ollut mitään Grad Prii tasoa, mutta hevonen teki puhtaat ja rauhalliset vaihdot. Itselläni on vain paljon opeteltavaa istunnan pitämisestä vakaana ja nopeampien apujen antamisessa sarjan edetessä.

Nämä kahden päivän vaihtoharjoitukset on varmaan tehnyt tamman lihaksille oikeasti jotain positiivista. Eilenkin Salli oli reagoiva ja kun otti ohjat käteen niin hevonen oli heti hyvällä pyöreällä tuntumalla. Salli reagoi raippaan oikein ja kuunteli pohjetta. Muutenkin tamma oli hyvä ratsastaa. Välillä tietysti moottori vähän sammui, mutta nykyään se on niin päin, että pätkissä moottori sammuu ja muuten hevonen liikkuu ihan hyvin. Ennen eteenpäinpyrkimys tuli ihan vaan pienissä pätkissä. Eihän Sallista koskaan tule mitään meksikon pikajunaa, mutta nyt se reagoi oikein eteenajaviin apuihin, eikä vain protestoi vastaan potkimalla tai pukittelemalla.

Analysoidaan hevostani.

Yksi ahkerista tallipupista kuvasi tämän videon, kun n. viikko sitten ratsastin Bamben. Sain videon vasta nyt käsiini, kun Erkko ei koskaan muistanut tuoda muistitikkua mukanaan tallille. Kiitos siis Erkolle! :D

Tämä video havainnollistaa oikeastaan kokonaan sen mitä olen Bamben lihaskunnosta täällä kirjoittanut. Tässä näkyy myöskin hyvin tamman jännittyneisyys ja sen seurauksena vahva alakaulan lihaksisto. Älkää huomioiko ratsastuskenkiäni, yleensä minulla on ihan saappaat jalassa ;)

Bambe on siis tällähetkellä heikossa lihaskunnossa. Kenkäepisodin takia hevonen seisoi melkein koko viime kesän ja syksyn, joten olen päässyt hevosta treenaamaan vasta talven ja nyt alkukevään. Hevoselle on muutenkin vaikea saada hyvää lihaksistoa, kun jännittyneisyys vie suuren osan tamman liikkumiskapasiteetista. Videolla hevonen nousee hyvin herkästi pois kuolaimelta, kun lihaksisto ei jaksa tehdä pitkään töitä. Olen tässä vaiheessa sallinut tämän Bambelta. Nyt monikin varmaan miettii miksi ihmeessä näin? Yksinkertaisesti tunnen hevoseni niin hyvin, etten halua pakottaa sitä mihinkään muottiin mihin se ei pysty. Kyllähän sen kaulan kovalla kädellä saisi varmaan pysymään hienosti pyöreänä, mutta se sotii minun tapaani vastaan. Pakottamalla tämän hevosen ei saa muuta kuin taistelemaan kuskia vastaan. Minulle on paljon tärkeämpää, että hevosen oikeinpäin kulkeminen lähtee moottorista selän läpi etuosaan. Tähän perustuu oma tapani ratsastaa hevosia. Ei kovalla kädellä, vaan käden, jalan ja istunnan yhteistyöllä!

Videolla näkyy hyvin myös se, kun hevonen rentoutuu ja muutaman askeleen ajan kantaa itsensä. Hevosella vahvistuu ylälinja ja alakaula ei ole niin voimakas. Tämä näkyy ihan muutamien askeleiden aikana. Kyrakin sanoo, että hyvä ratsastaja iloitsee onnistuneista askelista, eikä märehdi huonosti menneitä. Itse olen sisäistänyt tämän tavan ja todellakin iloitsen niistä kymmenestä rennosta ja kantavasta askeleesta, johon Bamben lihaksisto tällähetkellä pystyy! :) Hevosen likkeet muuttuu rentoutuessaan kropan läpi kulkeviksi. Jännittyessään tamma vain sipsuttaa jaloillaan ja kroppa on ihan lukossa.

Tämän päivän treeneissä Bambe oli oikein kiva! Iso edistyminen on myös tapahtunut; hevonen toimii hyvin myös oikeaan kierrokseen. Se on aina ollut hankalampi oikeassa kierroksessa, mutta tänään tamma toimi siinäkin suunnassa kivasti. Tehtiin väistöharjoituksia käynnissä ja ravissa. Laukassa harjoiteltiin vaan hyvää tahtia ja rauhallisuutta. Peninakin kävi Bamben selässä. Oli hyvä nähdä miten hevonen liikkuu, kun ei meistä paljon videoita tai kuvia oteta. Minulla tamman kanssa on aina ollut laukka heikoin lenkki. Laukkaaminen on ollut tuon hevosen kanssa aina vain jarruttamista ja rauhoittamista. Oikestaan vasta nyt, kun Marikan tunneilla olen käynyt, niin olen oppinut miten Bambea täytyy ratsastaa. Penina on opettanut mulle ihan samoja asioita ja jopa näyttänyt selästä miten pitää tehdä, mutta olen nähtävästi tarvinut ulkopuolisen sanomaan samat asiat, että olen ne sisäistänyt :D