Kangilla vai nivelillä?

Tälläisen "jokalajin" ratsastajana, joka keskittyy tällähetkellä kouluratsastuspuolen kehittämiseen, niin kuskin kuin hevostenkin, täytyy jossain välissä ruveta miettimään, tarvitsenko treeneissäni kankisuitsitusta vai pärjäänkö vallan hienosti pelkillä nivelillä? Kankisuitsituksen käyttäjänä olen varsin vihreä ja haluan oppia kokoajan lisää! Kouluvalmennuksissa olen käynyt kankisuitsituksella ja aina ensin kysynyt, että voiko valmentaja tarkistaa kuolainten sopivuuden ja muutenkin opettaa kankien käyttöä. Haluan niin vimmatusti parantaa tuntumaa hevosen suuhun, riippumatta kuolaimesta! Haluan oppia valmennuksissa kankien käyttöä ja siirtää oppini kotitreeneihin! Joten, tämä teksti tulee täysin omista kokemuksista ja viisaampien ja kokeneempien ohjeista.

Mitkä kanget?

Kankisuitset koostuu kaksista kuolaimista, ohuesta bridongnivelestä, josta voi olla myös kolmipalaversio ja itse kankikuolaimesta. Kankikuolaimia löytyy monia erilaisia; lyhytvartisia, kielentilallisia, kielentilattomia jne.. Ratsastajan täytyy yhdessä valmentajan kanssa miettiä hevoselle sopiva yhdistelmä. Hyvänä asiana on myös muistaa, että kankikuolain on kokoava kuolain ja brigond taas laskeva kuolain!

Ensiksi hevonen täytyy totuttaa kankien käyttöön. Sallin kanssa on menneisyydessä varmaan ratsastettu kangilla, koska hevonen oli ihan sinut kuolainten kanssa ensimmäisellä kerralla, kun taas Bambe oli aivan yliherkkä kuolainten suhteen. Monet neuvovat, että kun totutetaan hevosta kankisuitsitukseen, niin kankiohjan on hyvä olla ihan ilman tuntumaa. Tässä olen hieman erimieltä, koska vapaana oleva ohja voi herkkää hevosta haitata, kun ohjat hölskyvät kaulaa vasten ja tätä kautta kuolaimeen kohdistuu tarpeetonta liikettä. Totutusvaiheessa täytyy myös muistaa, että hevosen kieli väsyy nopeasti, koska se ei ole tottunut kantamaan kahta kuolainta. Kielikin on lihas, jota täytyy vahvistaa lyhyillä pätkillä aluksi. Itse olen Bamben totuttanut kankikuolaimiin pienissä ja tehokkaissa pätkissä. Ihan normaalia työskentelyä pehmeällä tuntumalla. Hevosen täytyy alusta oppia, että kankikuolaimen kanssa voi liikkua rennosti ja niskaa ei tarvitse jännittää kuolaimen takia. Pikkuhiljaa voi kuolaimen kanssa työskentelyä pidentää, kuitenkin kokoajan muistaen rentous ja vielä kerran rentous! Kangilla ratsastaessa täytyy muistaa, että tuntuma kankiohjaan EI saa olla liian vahva, ettei kankikuolain paina hevosta kuolaimen taakse! Tuntuman täytyy aina olla enemmän bridongilla ja kanki on vain ns. "ohjaustehostin" kokoavissa liikkeissä.

Kuinka paljon töitä kangilla ja kuinka paljon nivelillä?

Mitä ylemmäs kouluratsastuksessa mennään, sitä enemmän kankisuitsituksesta tulee päivittäinen työkalu. Jokaisen täytyisi tavoitella sitä, että hevonen toimii yhtähyvin molemmilla suitsituksilla. Kangilla ei korjata vastustelevaa hevosta, vaan perustyö täytyy saada läpi nivelillä. Täytyisi olla sellainen tunne, että tänään laitankin nivelet hevoselle ja silti ratsastus onnistuu hyvin ja hevonen työskentelee läpi kropan, vaikkakanget roikkuu tallissa ;) Tässä tilanteessa voi hyvällä fiiliksellä treenata kangilla, koska pystyy palaamaan takaisin peruskuolaimeen ilman treenin alenemista. Itse käytän kankisuitsitusta silloin kun haluan hio jotain tietyn liikkeen osaa ja haluan saada pikkutarkkaa kontrollia hevoseen. Näin treenikaudella ratsastan huomattavasti enemmän nivelillä, kun taas kilpailukaudella kankisuitsitus on enemmän käytössä. En osaa oikein sanoa, että kuinka paljon hevosillani kanget on käytössä. Se riippuu aina treenin laadusta, treenin tavoitteesta ja onko jotain tiettyä pistettä, johon treenataan, esim. kilpailut.

Kun hevonen toimii nivelillä...

Voi hyvällä fiiliksellä treenata kangilla! :)