Päivä, jolloin Salli kevyeksi muuttui.

Olen muistaakseni jo aikaisemmin kirjoittanut, että Salli on maailman nopein hevonen jäämään pohkeen taakse. Tamma tekee sen ihan silmänräpäyksessä, jos unohdat kokoajan ratsastaa. Salli on toisaalta myös sellainen hevonen, jota jatkuva "kaivaminen" ärsyttää ja hevonen tuo sen julki hyvin nopeasti pukittelemalla. Salli on ollut mun omistuksessa n. 1,5 vuotta ja koko se aika olen ratsastanut hevosta ajatuksellaa; ETEENPÄIN. Tosin, tässäkin eteen ajatuksessa täytyy muistaa se, että eteenratsastus ei tarkoita kovaa vauhtia kierros tolkulla. Hevosen täytyy olla reipas ja energinen, mutta ei mennä liian kovassa temmossa! Syyllistyn aina ratsastamaan hevosia joko ali tai ylitemmossa, mutta nyt olen kiinnittänyt paljon huomiota juurikin tähän asiaan ja jatkossa yritänkin löytää jokaiselle hevoselle sopivan temmon, missä liike pysyy laadukkaana ja tahdikkaana.

Eilen ratsastin Sallilla jo asteen verran rankemmin. Nimittäin laukattiin hieman molempiin suuntiin. Sallin kanssa täytyy muistaa se, että hevosta ei saa ratsastaa liikaa kädellä. Ohja todellakin on vain tuki hevoselle, muun ratsastuksen hoitaa jalat ja istunta. Ratsastus aloitettiin reippaalla alkukävelyllä, jossa oikeasti hevonen liikkuu pitkällä askeleella ja pitkällä ohjalla eteenpäin. Molempiin suuntiin avattiin paikkoja ja pidettiin pitkä askel mielessä. Tämän jälkeen keräsin ohjat tuntumalla ns. ratsastamalla hevosen ohjalle. En siedä sitä, että hevonen lässähtää hitaaksi heti kun otetaan ohjat tuntumalle. Hevosen täytyisi säilyttää sama pitkä ja rento askel vaikka ohjaan tulisin hieman painetta. Herättelin hevosen vatsalihakset kantamaan selän ja samalla huolehdin kokoajan, että hevonen taipuu, asettuu ja kuuntelee molempia pohkeita; taivuttavaa sisäjalkaa ja kääntävää ulkojalkaa. Tehtiin käynnissä väistöjä aina R-kirjaimen kohdalla uralle. Eli niin, että ennen kirjainta aloitetaan väistö ja lopetetaan se uralle saavuttaessa. Tämän jälkeen palataan takaisin ympyrälle. Väistössäkin huolehdin, että hevonen liikkuu eteen ja taipuu. Ratsastin hevosta kokoajan hieman matalammassa muodossa, jotta sain selän oikein hyvin käyttöön. Pohje kertoi vatsalihaksille, että nyt selkä ylös ja kropan kantoon! Tämä onnistuikin oikeasti hyvin. Salli oli oikein kevyt suusta, pysyi kuolaimella ja liikkuin eteenpäin.

Ravissa jatkettiin ympyrälinjalla. Ensin askellus eteenpäin, mutta ei liian kovaa! Tein töitä edelleen matalassa muodossa, näin sain myös selän ravissa käyttöön. Tarkastelin koko ajan liikeen laatua ja puhtautta. Yllätyin kovin; hevonen oli ravissakin energinen ja KEVYT! Välillä tietenkin piti muistuttaa, että liikutaanhan me eteenpäin, mutta muuten hevonen oli todella miellyttävä ja liike puhdas. Ravissa ei tehty mitään ihmeellistä, muutama siirtyminen ja väistö. Salli oli tänään ihmeen hyvä myös vasemmalle. Vasen kierros on aina ollut hevoselle hankalampi, joten olin kovin iloinen, että tamma oli yhtähyvä molemmissä kierroksissa.

Reippainta askellajia eli laukkaa otettiin todella kevyesti. Ihan muutamia kierroksia molempia laukkaa. Olin lähinnä kokoajan kevyessä istunnassa, jotta taas kerran hevosen selkä pääsi oikein hyvin liikkeeseen mukaan. Laukassa Salli ei ollut parhaimmillaan, mutta ihmekkös tuo, kun en ole vähään aikaan hevosella laukannut. Nostaviin pohkeisiin Salli kyllä reagoi ihmeen hyvin ja laukka oli suhtkoht laadukasta.

Pitkästä aikaa tuli taas sellainen fiilis, että ei hitto, tuo hevonen kyllä on edennyt siitä minkälainen hevonen oli kun sen ensimmäisen kerran näin. Vaikka kyseessä on "jo" 17 - vuotias hevonen, niin silti sen perusratsastettavuus on parantunut ja hevosen liikkuminen vapautunut. Yhtä osaava se oli jo silloin, kun nähtiin tamma ekan kerran, laukat vaihtui ja avot/sulut sujui hyvin. Tuo liikkumispuoli on saanut aimoannoksen letkeyttä ja koko hevonen on paljon vapautuneempi. Tästä syystä olen erittäin iloinen, että päädyin tamman ostamaan. Salli vaatii ihmisen, jolla on vähän huumorintajua Sallin kikkakolmosille ja tajua antaa hevosen olla oma itsensä. :) Tykkään mun muorihevosesta <3

Ohjan ja pohkeen välissä, siis missä??

Hyvin paljon valmennuksissa kuulee yo. lausetta. Hevonen täytyisi ratsastaa sinne pohkeen ja ohjan väliin, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Koska kun asiaa ajattelee, niin hevonenhan on kokoajan ohjan ja pohkeen välissä.

Muistutan alkuun, että nä ovat täysin minun omia mielipiteitä ja tapoja. En kuuluta omaa tapaani maailmalle ja tämä ei ole ainut oikea tapa tehdä asioita!

Kun puhutaan hevosen kulkemisesta ohjan ja pohkeen välissä, miellän sen vahvasti siihen, että hevonen kulkee oikeinpäin. Ensimmäisenä asiana täytyy muistaa se, että hevonen kulkee pohkeestä eteenpäin. Hevosen täytyy reagoida eteen tai sivulle vievään pohkeeseen. Tällöin hevonen on pohkeen edessä, eli yksi kahdesosa on saavutettu. Kun hevonen reagoi pohkeeseen, täytyy muistaa, että sitä energiaa ja voimaa, jonka pohje on hevosessa on saanut aikaan, EI saa valuttaa edestä hukkaan. Hevonen ei saa lähteä juoksemaan liian kovaa ja tätä kautta rikkomaan sille luontaista rytmiä ja tempoa. Tässä vaiheessa tuleekin vastaan se ohja. Ohja on ikäänkuin seinä, jota vasten hevosen energia suunnataan. Seinä ei vedä, kisko eikä nyplää, vaan joustaa ja myötää liikkeen mukana, MUTTA ei päästä energiaa karkuun. Voima ikäänkuin palaa hevoseen takaisin positiivisena paineena. Positiivinen paine auttaa esim. kokoamisessa, ettei hevonen läsähdä ihan tyhjäksi ja ponnettomaksi. Pohkeen ja ohjan välissä kulkeva hevonen on vastaanottava ja energinen. Hevonen ei kuitenkaan jyrää ratsastajan apuja vastaan vaan malttaa odottaa mitä ratsastaja hevoseltaan haluaa.

Miten sitten hevosen saa sinne ohjan ja pohkeen väliin?

Edelleen tärkein asia on se, että hevonen kuuntelee pohjetta. Hevosessa täytyy tapahtua jonkunlainen reaktio, kun käytät pohjetta hevosen kyljessä. Hevonen ei saa kyseenalaistaa jalkaa, vaan liikkua ETEENPÄIN tai SIVULLE. Kun alat keräämään ohjia lyhyemmäksi, ratsasta samalla hieman jalalla eteenpäin. Samalla keräät rauhallisesti ohjia, mutta jatkaen edelleen jalalla ratsastamista. Kerrot hevosen vatsalihaksille, että nyt olisi aika kantaa selkää ja ottamaan ne kuuluisat takajalat alle. Kun hevonen kantaa itsensä ja käyttää takaosaa, niin sivutuotteena tästä tulee kaulan pyöreys. Muistetaan aina ratsastaa hevosen takaosasta kohti ohjaa!

Yksinkertaisin harjoitus on mennä isolla ympyrällä. Puolet ympyrästä menet ihan normaalia käyntiä ja puolet ympyrästä pyydät hevoselta pienen temponlisäyksen. Huolehdit kokoajan, että hevonen käyttää kroppaansa kunnolla ja pysyy kuolaintuntumalla! Hevonen ei saisi nousta ylös, vaan pysyä pyöreällä tuntumalla. Muista, ettet päästä ohjia karkaamaan! Tee molempiin suuntiin töitä ja jos hevosella on selkeitä puolieroja, huonompaan suuntaan vähän enemmän töitä. Tälläisellä harjoituksessa saat hevosen reagoimaan pohkeeseen, mutta myös malttamaan ja pysymään kuolaimella. Hevonen pohkeen ja ohjan välissä.

Missähän taas mennään?

Näin tässä vaan aina käy; juuri kun on saanut postausintoa ja muutaman postauksen tehtyä, niin aiheet loppuu ihan tyystin ja sitä myöten koko innostus tähän hommaan kaikkoaa aivan täysin... Mutta ei jäädä märehtimään menneitä, en itse tykkää jos postaukset alkaa tekstillä "anteeksi, etten ole ehtinyt postata...", joten omasta blogista ei sellaista tule! ;)

Arvon hevoseni heinäkaukalonsa kanssa.

Bamben kanssa vakaa aikomus oli lähteä Voistion koulukilpailuihin lokakuun lopulla. Treenit sujuivat mahtavasti. Sain treenattua Bamben kanssa ohjelman tasaiseksi ja rikkeettömäksi; vastalaukat, keskiravi ja keskikäynti, väistöt ym. ohjelmaan kuuluvat tehtävät saatiin onnistumaan. Fiilis oli mitä mainioin. MUTTA, mitä tekee rakas hevoseni? Vetää molemmat takaset hillittömän paksuiksi, jonka seurauksena liikkuminen oli vaivalloista. Impparit tammani kehitti siis n. kolme päivää ennen kisoja. Soitto eläinlääkärille ja Bambe lääkekuurille. Samantien peruttiin kilpailut meidän osalta. Voitte kuvitella, kuinka itseäni otti päähän. Mutta ei auta, tälläistä tämä urheilu näiden elävien olentojen kanssa on. Onneksi jalkojen huolellinen hoito ja lääkekuuri auttoivat ja turvotukset laski nopeasti. Bamben liikkuminen muuttui turvotusten laskettua heti aivan puhtaaksi, joten aloitettiin kävelyttäminen pienissä erissä. Tämä poisti viimeisetkin pienet turvotukset. Pikkuhiljaa olen palaamassa normaaliin liikuntaan Bamben kanssa. Jalat ovat viileät, kuivat ja hevonen liikkuu mielellään. Toivottavasti pysyisi nyt vain turvotukset poissa!! Nimittäin hevosen pääkoppa ei aina oikein kestä tuota seisomista ;)

Salliponin kanssa palaillaan myös pikkuhiljaa kohti normaalia treenaamista. Muistatte varmaan, kun kirjoitin tänne, että Sallin liikkumisessa oli jotain outoa. Hevonen ei ontunut, mutta täysin puhdaskaan ei tamma ollut. Salli lepäilikin hetken ja vietti kävelykautta. Nyt ollaan kevyesti ravailtu ja Sallin liike on ollut ihan puhdas ja normaali. Jäykkähän hevonen on, mutta rauhallisesti olen hevosta jumpannut ja vahvistanut lihaksia. Sallilla menee älyttömän helposti lavat jumiin ja tästä syystä luultavasti hevonen oli hetken aikaa outo. Sallin loimi oli vielä antanut kovassa sateessa periksi ja hevosen lavat olivat kastuneet. Tämän lisäksi tammalla oli vielä vapaapäivä siihen päälle. Tarkemmin kun miettii, niin tässä oli kaikki jumiin meno ainekset, olisi vain silloin pitänyt tajuta.

Tänään Sallin jumppasin kentällä kevyesti eteen alas ja tehtiin vähän väistöjä molempiin suuntiin. Omasta mielestäni liike oli ihan normaali. Selkään tuntui oikeastaan todella hyvälle, hevonen oli kevyt ja aika energinenkin! Jos nyt vielä tulee jotain outouksia liikkeisiin, niin sitten klinikka kutsuu hevosta. Tässä vaiheessa ainakin näyttää oikein hyvältä!