Irtonaisuutta löytyy!

Pidin eilen yhdelle oppilaallemme tunnin Sallilla. Tehtiin töitä pääasissa keskiympyrällä tavoitteena saada hevoseen irtonaisuutta ja eteenpäinpyrkimystä. Salli on mestari jäämään pohkeen taakse. Tamma tekee sen silmänräpäyksessä ja sen jälkeen on erittäin vastusteleva ja hidas joka avulle. Tätä asiaa olen siltä korjannut niin kauan kun se minun omistuksessa on ollut, eli reilun vuoden. Nyt tulos rupeaa näkymään. Edelleen hevonen osaa jäädä hitaaksi, mutta nykyään Salli kestää apujen annon eteenpäin, eikä aina vain potki ja pukittele. Hevoselta alkaa myös löytymään omaa moottoria ja tämä on tuonut hevoseen ihan uudenlaista ryhtiä ja liikettä! :) Ratsastajakin sanoi, että Sallista tullut huomattavasti miellyttävämpi ratsastaa. Tosin, edelleen saa ratsastajan lihakset tehdä töitä, että tamma liikkuu ;)

KAUNIS HEVONEN <3

Tunnilla tehtiin siis käynnissä väistöjä, ravissa ja laukassa siirtymisiä. Ei tehty mitään sen ihmeellisimpiä "temppuja", ainoastaan perusmättöä, jolla saatiin Salli liikkumaan laadukkaasti. Täytyy kyllä sanoa, että hevosen liikkuminen on muuttunut mielettömästi positiiviseen suuntaan! Ennen se oli niin jäykkä, laiska ja liikkuminen oli Sallille jotenkin niin vaikeaa, mutta nyt hevonen väläyttää sellaista ravia, että ei sitä muoriksi uskoisi :D Säännöllinen ja vaihteleva treeni sekä lihasten huolto on tehnyt tehtävänsä. Nyt täytyisi vaan alkaa etsimään uutta koulusatulaa, kun edellinen jäänyt jotenkin kapeaksi edestä. Toivottavasti löytyisi jostain edullisesti hyvä koulupenkki...

AIHEESEEN KUULUMATON KUVA; VÄSYNEET NIPSU JA NUPSU :)

Sallin kanssa olen opettanut, että hevoselle pitää antaa muutama nopea impulssi jalalla ja sen jälkeen antaa aikaa hevosen suorittaa haluttu tehtävä. Itse sorruin aluksi aina vaan tuuppaamaan hevosta kokoajan eteenpäin, jolloin tuloksena oli jännittynyt ja vielä hitaampi hevonen. Tuolla nopealla muutamalla pohjeavulla hevonen reagoi paremmin ja Salli ei ahdistu. Lisäksi täytyy muistaa pitää kontakti suuhun, ettei käy niin, että pohje antaa merkkiä, mutta kaikki se energia pääsee edestä karkuun, kun ei ole tuntumaa suuhun. Monesti laiskan hevosen kanssa käy näin. Tekisi mieli heittää ohja pois ja vaan antaa pohkeella merkkiä, mutta laiskallakin hevoselle täytyy olla tuntuma, johon hevonen voi tukeutua ja pysyä kuolaimella. Kontakti ei saa olla vetävä eikä kova, vaan tukea ja suuntaa antava! :)